Halusin tehä tällaisen huhtikuun uusinnan ja mitä kaikkea jännää miulle on huhtikuussa tapahtunut. Älkää nyt kuitenkaan kuvitelko liikoja en ole hypännyt benjihyppyä tai muuta yhtä jännittävää😄
Huhtikuun alkupuoli alkoi miulla päiväkodin harkalla. Oon tehnyt paljon töitä ikääntyneiden kanssa ja siksi halusin kokeilla millaista lähihoitajan työ olisi päiväkodissa lasten kanssa. Vähän pelotti itteäni ajatus siitä että miten mie pärjään meluisassa ympäristössä, kun kovat äänet ja liika meteli saa miun aivot kiehumaan. Jotain pientä ääniyliherkkyyttä varmaankin, mutta hyvin on mennyt kun tähän tottui ja ei miun ryhmässä niin kovaäänisiä koko ajan olla, ainoastaan silloin kun lapset ehkä innostuu vähän liikaa. Toisekseen toki jännitti, että miten lapset ottaa miut vastaan ja saanko heihin mitään yhteyttä. Kuitenkin jo toisena päivänä eräs tyttö halusi olla vaan miun kanssa ja tultiin hyvin juttuun. Pikku hiljaa siitä eteenpäin myös muut lapset tottuivat miun olemassa oloon ja juteltiin sekä leikittiin yhdessä. Kyllä miun adhd aivoille tää on just hyvä, kun on koko ajan jotain tekemistä eikä oikeestaan oo missään vaiheessa sellasta tilannetta että saisi olla ihan yksin, eikä se kyllä haittakaan! Miusta on niin ihanaa tulla aamulla työpaikalle ja lapset juoksevat jo vastaan tervehtimään. Nämä pienet energiapommit piristää miun päivää niin hirveesti ja miulle itselleni tulee siitä niin hyvä mieli. Olen tykännyt super paljon olla täällä ja jää kyllä niin haikea fiilis kun täältä joutuu lähtemään.
Huhtikuu on ollu miulle myös samalla rankin kuukausi pitkään pitkään aikaan. Miun koira nimittäin lopetettiin. Olihan hän jo vanha, huhtikuun 27. päivä oisi miun rakas Ronja täyttänyt jo 11-vuotta. Ronja alkoi saamaan tosi pahoja epilepsia kohtauksia ja se olisi miun mielestä ollut pelkkää kidutusta hälle jos olisi sen kanssa joutunut elämään. Eläinlääkärin mukaan lopetus oli lääkkeiden sijaan parempi vaihtoehto, niin kuin myös minunkin mielestä. Miun sydämeen jäi ihan valtava aukko ja ensimmäinen viikko lopetuksen jälkeen meni itkeskellessä ja pienessä sumussa. Monesti kuulee että koirat ovat vain eläimiä, mutta miulle Ronja oli enemmän, perheenjäsen. Miulla ei ole ikinä menehtynyt vielä kukaan sukulainen tai näin tärkeä otus, joten tää otti ihan super koville. Olin töissä sinä päivänä kun isäni ilmoitti että nyt on aika päästää Ronja paremmille niityille. Siinä hetkessä tuntu että tästä mie en tule selviämään, mutta samalla olin helpottunut että rakkaan koiran ei tarvitse enää kärsiä. Kyllä Ronja varmasti seurailee miun tekemisiä tuolta jostain ja hän tulee olemaan ikuisesti miun sydämessä ja tulee olemaan miun ykköskoira aina.🩷
Sain myös pitkästä aikaa miun maalausinnon takaisin. Oon helposti kyllästyvä kaikkeen tekemiseen, toisena hetkenä neulon ja virkkaan hulluna kun taas toisella hetkellä se ei kiinnosta yhtään ja silloin maalailen tai piirtelen. Nyt oon kyllä taas saanut uuden idean ja haluaisin virkata itselleni päiväpeiton sänkyyn. Tuntuu että tähän kuukauteen mahtuu niin paljon kaikenlaisia vastoinkäymisiä, mutta myös onnen hetkiä. Miulla on aina ollut ongelmia miun vatsan kanssa. Muistan kuinka pienenä miulla oli vatsa niin kipeä että isäni joutui kantamaan minua ja silloin epäilyksenä oli että umpisuoleni oli puhjennut. Onneksi ei mutta siitä oireeni helpottuivat hieman ja aloin noudattamaan laktoositonta ruokavaliota. Vuonna 2020 miulla alkoi taas ihan kauheat kivut ja makasin keskussairaalassa tosi usein että sain suoraan suoneen vahvaa kipulääkettä. Sieltä sain lähetteen tähystykseen, mutta tätä ei ikinä tehty ja syynää oli ”olet liian nuori, nuorilla ihmisillä ei ole ongelmia”. Siinä vaiheessa menetin toivoni ja annoin asian olla, sain lääkkeet refluksin hoitoon. Ne ovat auttaneet kyllä siinä mielessä, että oksentelua ei enää ole. Muutin vuoden alussa Porvooseen ja olin heti yhteydessä kouluni terveydenhoitajaan joka pisti lähetteitä terveyskeskukseen ja siellä ollaan nyt ravattu verikokeissa kilpirauhasen vajaatoiminnan epäilyn takia. Tätä ei kuitenkaan onnekseni ollut, mutta lopulta sain diagnoosiksi ärtyneen suolen oireyhtymän. Nyt pitäisi noudattaa aika rajallista ruokavaliota. Miulla on myös raudanpuute ilman anemiaa ja tähän aloitetaan nyt syömään kuuria, että saataisiin miun ferritiinitasot kohilleen. Vihdoin jokin selvyys vuosien piinaaviin vatsakipuihin.
Ihanin asia tässä kuussa kuitenkin on se että miusta tuli ekaa kertaa ikinä kummi. Oon niin otettu ja kiitollinen näin suuresta kunnianosoituksesta enkä malttais oottaa että miun pikkuprinsessa kasvaa vähän isommaksi ja voi viedä häntä vaikka minne. Ristiäiset menivät hyvin, tuli miulla tottakai kyynel silmään siellä. Harmitti vain, että piti lähteä niin aikaisin kun piti vielä ajaa Porvooseen kun seuraavana päivänä oli koulua.
Tässä kuussa perustin myös blogini! On tähän kuukauteen mahtunut kyllä niin paljon kaikenlaista. Toivotaan että toukokuu olisi vähän rauhallisempi ja menisi vähän leppoisammin. Ihanaa toukokuun alkua sekä vappua kaikille!🩷
